Bongasin tänään erään julkaisun Facebookissa, missä henkilö jakoi miellyttävän sarkastisen palautteen nakkipakkauksen puuttuvasta nakista. Siitä tulikin mieleen, että olen aikanani tehnyt reklamaatioita milloin mistäkin tuotteesta ja yleensä pyrkinyt hieman panostamaan reklamaatioviestiin. Juustonaksupussista, juustosta, rahkasta, pekonista, kuulokkeista, jne jne. Aluksi tein sitä huumorin vuoksi mutta lopulta olen huomannut, että tietyt yritykset ovat panostaneet reklamaation helppouteen ja asiakaskokemukseen huomattavasti enemmän kuin toiset yritykset. Nämä yritykset lähettävät vastaukseksi aina seuraavan yhteyshenkilön sähköpostiosoitteen, johon tulee ottaa yhteys, ei prosessille näy loppua. Joissain tapauksissa kestää viikkoja asian selvittämiseen kun toisissa tapauksissa reklamaatiohyvityksen voi saada tilille 20 minuutissa. Mutta mennään asiaan -> reklamaatioviestiin. Viime vuonna muutimme uuteen kotiin ja se tietää kaikenlaisen uuden tavaran ja huonekalun ostamista. JYSK:istä tuli ostettua keittiöntuoleja ja muutaman epäonnistuneen kokemuksen jälkeen pyöräytin alla olevan reklamaatioviestin JYSK:lle. -------------------------------------------------------------------------- Hei JYSK, Ostimme tässä tovi aikaa sitten verkkokaupastanne 6 kappaletta Klarup -tuoleja. Ne saapuivat kotiimme mainiosti ja ajallaan kotiinkuljetuksen avulla. Ainoaksi tehtäväksi meille jäi tuolien kokoaminen. Tuolit olivat pahvilaatikoissa ja useammassa eri osassa. Tuolien kasaaminen meni aluksi kuin elokuvissa. Palaset naksahtivat paikalleen ja aurinko paistoin uuteen juuri remontoituun asuntoomme. Ruuvit olivat tuntuneet jokaisen tuolin kanssa hieman kireiltä mutta se ei haitannut, koska kohta meillä tulisi olemaan uuden karheat tuolit keittiössä. Sitten tapahtui jotain kummaa. Yksi ruuvi ei sulavan alun jälkeen halunnutkaan mennä enää kierteille ja siitähän riemu repesi. Hetkellisen mielipahan ja ärtymyksen kautta oli pakko hyväksyä, että ruuvi ei mene kierteille ja mielikuva täydellisestä ruokaryhmästä lähti rapistumaan mielessäni. En tiedä oliko vika ruuvissa vaiko ristikossa, johon ruuvi tulee kiinni. Koska olin jo 3 tuolia onnistuneesti koonnut ja omannut rautaisen tuolien kasaamisen taidon, tuntui kovin väärältä, että yksi ruuvi ei halunnut mennä kierteille. Sain kaikki muut 5 tuolia kuntoon mutta yksi ruuvi oli "rikki" eikä mennyt paikalleen. Eikä mukana ollut yhtään varaosia. Ei siis yhtään. Soitin Jyskin asiakaspalveluun ja kysyin että olisiko heillä tarjota ruuvia. Minua opastettiin menemään käymään liikkeessä, koska "Liikkeestä varmasti löytyy.". Vaimoni kävi Jyskissä eräs ilta, koska minä nyt vain olen kiireinen bisnesmies. Hänelle oli mukanaan rikki mennyt ruuvi mallina ja joka tapauksessa hänelle annettiin täysin vääränlainen ruuvi, joka oli liian lyhyt ja kanta liian iso. Kävin hakemassa rautakaupasta muutaman vastaavan ruuvin(Pitempi ruuvi ja kanta pienempi). Kokeilin kyseistä ruuvia tuoliin ja ei sekään tunnu menevän mitenkään kierteille. Ja nyt kirjoitan teille tätä reklamaatiota. Olen soittanut Jyskin asiakaspalveluun ja vaimoni on käynyt Jyskin liikkeessä ja ongelma on edelleen olemassa. Huomenna meille on tulossa vieraita ja yksi joutuu istumaan sohvalla, koska ei ole tuolia. Tästä syystä haluan saada uuden mustan keskiristikon, joka tulee Klarup -tuoliin ja muutamia ylimääräisiä ruuveja. Lisäksi toivon saavani hyvityksen, jolla turrutan nämä kaikki murheet. Ristikolla tarkoitan Klarupin ohjekirjassa olevaa osaa C5 (Sivu 5/10) Ruuvilla tarkoitan sivulla 4/10 mainittua M6x30mm JA niihin sisältyvät prikat (löytyy myös samalta sivulta) ..Ja kaikki tämä yhden ruuvin takia. -------------------------------------------------------------------------- JYSK hoiti tämän jälkeen asian mallikkaasti ja sain uusien tuotteiden lisäksi ihan tuntuvan hyvityksen. Tuoli korjaantui ja aurinko paistatti päivänsäteitä jälleen uuteen keittiöömme. Nostan hattua kaikille, jotka laittavat hieman panosta sen oman reklamaatioviestinsä kirjoittamiseen.
Viikko sitten - kello 2.10 keskiviikkona 23.8.2017. Seison kaurapussi kädessä Hyvinkään keskussairaalan synnytysosaston käytävällä ihmettelemässä, kuinka saada kaurapussi lämmitettyä mikroaaltouunissa niin, etten samalla polta poroksi kaistaletta sairaalasta. Seuraan ohjeita ja saan pussin turvallisesti pyörimään mikron uumenissa. Paikalle astelee nuorehko mies, joka näyttää hieman poissaolevalta. Hän istahtaa tuolille ja vaikuttaa siltä, että haluaa kertoa jotain mutta ei saa suutaan auki. 1,5h yöunet, ajankohta ja kaurapussin lämmittämisen outous saa aikaan ketjureaktion, jonka seurauksena syntyy kevyt small talk. Mies katselee ympärilleen ja kertoo saaneensa juuri äsken ensimmäisen lapsensa. Hän ei juossut synnytysosaston käytävillä ja huutanut onnesta, vaan istui rauhassa ja koki sisällään suurimpia muutoksia, mitä on koskaan ikinä kokenut. Hän ei ollut järkyttynyt, vaan hiljaisessa euforiassa, jota ei sanoin pystynyt kuvaamaan. Olemme saamassa ensimmäistä lasta vaimoni kanssa. Raskaus on sujunut ongelmitta ja laskettu aika syyskuun lopussa. Miehenä en ole vielä todella ymmärtänyt miltä vanhemmuus tulisi tuntumaan. Tottakai realiteetit muuttuvat ja fiilis nousee eeppisiin mittasuhteisiin mutta en silti tiedä, mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Sitä leijuu sellaisessa tietämättömyyden usvassa. Miehenä ei ole samanlaisessa yhteydessä vauvaan kuin äiti raskauden aikana. Elokuun lopussa supistukset nousivat eräänä yönä yllättäen niin korkealle, että sairaalareissu oli vääjäämättä edessä. Lähdimme Kätilöopistolle, jossa saimmekin pian tietoon, että vauva olisi mahdollisesti tulossa 5 viikkoa ennen laskettua aikaa. "Nyt se on menoa" -ajatus nousi top-of-mindiin ja prioriteetit lähtivät muuttumaan. Kaikesta huolimatta supistukset laantuivat ja pääsimme kotiin sunnuntaina. Kaikki oli ruusuilla tanssimista maanantain ajan mutta tiistaina supistukset palasivat voimakkaampina kuin koskaan. Heräsin klo 00.25 vaimon lempeään karjaisuun: ”Nyt Janne lähdetään sairaalaan”. Lähdimme Hyvinkäälle ja sinne jäimme. Ensisilmäyksellä tilanne vaikutti toistolta viikonloppuiseen Kätilöopisto -reissuun verrattuna. Saimme huoneen Nro 3, jossa vaimo pääsi nukkumaan. Itse sain 2cm paksun jumppamaton, jonka päällä sain yöni kukkua. Kävin lämmittämässä kaurapussia vaimolle supistuksien helpottamiseksi. Muutaman nukutun tunnin jälkeen saimme aamupalaa ja siirryimme toiseen huoneeseen. Ennen lounasta supistukset olivat hieman helpottaneet ja kuvittelin jälleen, että pääsisimme kohta kotiin. Meillä on kotona koira, jolle pitää saada hoitaja tai ainakin käyttää, joten vaimonkin ehdotuksesta lähdin takaisin kotiin suunnitelmana viedä koira hoitoon, syödä lounas ja käydä kaupassa, jonka jälkeen palaan sairaalaan. Kun olin kotonani Keravalla syönyt lounaan, sain soiton vaimoltani ”Minua siirretään nyt synnytyssaliin, tule tänne äkkiä”. Juoksukäytin koiran ulkona ja lähdin pikapikaa kohti Hyvinkäätä. Matkan aikana mietin kaikki mahdolliset skenaariot, mitä olin elokuvista oppinut, kuinka isä tulee synnytykseen myöhässä. Pääsin sairaalalle, saatoin erheellisesti käydä yhdessä väärässä synnytyssalissa ennen kuin löysin oikean salin ja vaimoni. Pitkiä sisäänhengityksiä ja ponnistuksia tunnin verran. Sitten se tapahtui. Pieni poika saapui maailmaan ja synnytyssalissa aika pysähtyi. Ajatukset työstä, stressistä, ongelmista ja haasteista hävisivät kuin tuhka tuuleen. Kaikki ne tuntuivat turhilta tähän hetkeen verrattuna. Kaikki kiteytyi tähän hetkeen. Poika avasi suunsa ja parkaisi ensimmäisen kerran. Sillä hetkellä silmät kostuivat ja ymmärsin, mitä vanhemmuus tulisi minulle merkitsemään. Ymmärsin, millaisia ajatuksia juuri isäksi tullut mies kävi läpi Hyvinkään synnytyssalin käytävällä kaurapussin lämmityksen aikana kertoessaan, kun kertoi saaneensa juuri lapsen. Se, mikä minulle oli ollut täysin epäselvää 14h aikaisemmin, kirkastui eteeni kirkkain eloisin pienin silmin. Minusta oli tullut isä.
Hyvä Lukija, En ole muutamaan hetkeen kirjoittanut blogiani ja syy siihen on vahva kuin suomalainen peruskallio. Olen ollut uskomattoman laiska. Vuonna 2016 joulukuussa valmistuin Laurean YAMK:sta liiketalouden maisteriksi ja siitä lähtien olen onnistunut pitämään näppini irti kirjoittamisesta. Olen yhdeksän kuukautta myöhemmin tullut siihen tulokseen, että jollain perverssillä tavalla kaipaan kirjoittamista ja siihen on oiva syy: oppiminen, ymmärrys ja konkretisointi. Pää tursuaa draamaa, ideoita, innovaatioita, ajatuksia, mielipiteitä ja ne käyvät pään sisällä jatkuvaa dialogia keskenään ja välillä yksinkin. Kaikki ajatukset pyrkivät vuorovaikuttamaan toisiinsa mutta tietty suunta niiltä puuttuu.
Tämän blogin tarkoitus on antaa suuntaa ajatuksille. Sen tarkoitus on konkretisoida ajatuksia ruotuun, etteivät ne sinkoilisi pitkin tajunnanvirtaa. Uskon, että ajatuksille voi antaa positiivista suuntaa ja näin päästä irti kaikenlaisesta murehtimisesta, mitä tapahtuu niin töissä tai kotona. Kun ajatuksia konkretisoi tekstiksi, tekee niistä selkeitä itselleen ja näin ollen ajatuksiaan myös ymmärtää. Konkretisointi poissulkee tarpeettomia ajatuksia pois tajunnanvirrasta ja rauhoittaa sitä. Ymmärryksen kautta voi löytää uusia oivalluksia ja sitä kautta oppia uutta. Teen tätä pääasiallisesti vain itseäni varten mutta eihän se poissulje sitä mahdollisuutta että lukijakin voisi jotain oppia omasta tajunnanvirrastaan.
En kaiva tätä kaikkea ihan omasta hatusta. Viimeisen puolen vuoden aikana olen lukenut kirjallisuutta ja kuunnellut äänikirjoja: Aki Hintsan Voittamisen anatomia, Kimmo Takasen Tunne lukkosi, Marjo Rantasen Tunnelmamuotoilu ja Jarkko Rantasen Vaikuta tunteisiin, vaikuta päätöksentekoon. Jokainen teos on tavalla tai toisella opettanut minulle tapoja ihmisen käyttäytymisesta, ajatuksista, tunteista ja myös motiiveista. Näitä asioita availen hieman enemmän tulevissa raapustuksissa. Kaiken tämän ohessa saatan myös oppia kirjoittamaan yhtä jos toista :D Ehkä nyt on hyvä aika lähteä sinne lenkille ja saada taas mieli kirkkaaksi. Cheers
