En ole muutamaan hetkeen kirjoittanut blogiani ja syy siihen on vahva kuin suomalainen peruskallio.
Olen ollut uskomattoman laiska.
Vuonna 2016 joulukuussa valmistuin Laurean YAMK:sta liiketalouden maisteriksi ja siitä lähtien olen onnistunut pitämään näppini irti kirjoittamisesta. Olen yhdeksän kuukautta myöhemmin tullut siihen tulokseen, että jollain perverssillä tavalla kaipaan kirjoittamista ja siihen on oiva syy: oppiminen, ymmärrys ja konkretisointi. Pää tursuaa draamaa, ideoita, innovaatioita, ajatuksia, mielipiteitä ja ne käyvät pään sisällä jatkuvaa dialogia keskenään ja välillä yksinkin. Kaikki ajatukset pyrkivät vuorovaikuttamaan toisiinsa mutta tietty suunta niiltä puuttuu.
Tämän blogin tarkoitus on antaa suuntaa ajatuksille. Sen tarkoitus on konkretisoida ajatuksia ruotuun, etteivät ne sinkoilisi pitkin tajunnanvirtaa. Uskon, että ajatuksille voi antaa positiivista suuntaa ja näin päästä irti kaikenlaisesta murehtimisesta, mitä tapahtuu niin töissä tai kotona. Kun ajatuksia konkretisoi tekstiksi, tekee niistä selkeitä itselleen ja näin ollen ajatuksiaan myös ymmärtää. Konkretisointi poissulkee tarpeettomia ajatuksia pois tajunnanvirrasta ja rauhoittaa sitä. Ymmärryksen kautta voi löytää uusia oivalluksia ja sitä kautta oppia uutta. Teen tätä pääasiallisesti vain itseäni varten mutta eihän se poissulje sitä mahdollisuutta että lukijakin voisi jotain oppia omasta tajunnanvirrastaan.
En kaiva tätä kaikkea ihan omasta hatusta. Viimeisen puolen vuoden aikana olen lukenut kirjallisuutta ja kuunnellut äänikirjoja: Aki Hintsan Voittamisen anatomia, Kimmo Takasen Tunne lukkosi, Marjo Rantasen Tunnelmamuotoilu ja Jarkko Rantasen Vaikuta tunteisiin, vaikuta päätöksentekoon. Jokainen teos on tavalla tai toisella opettanut minulle tapoja ihmisen käyttäytymisesta, ajatuksista, tunteista ja myös motiiveista. Näitä asioita availen hieman enemmän tulevissa raapustuksissa.
Kaiken tämän ohessa saatan myös oppia kirjoittamaan yhtä jos toista :D
Ehkä nyt on hyvä aika lähteä sinne lenkille ja saada taas mieli kirkkaaksi. Cheers
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö blogikirjoitus vastustamattoman tarpeen kommentoida asiasta? Skriivaa tähän mietteesi.